Tällaisen arvonimen sain itselleni viime viikonloppuna Tampereella järjestetyssä hakutilaisuudessa. On kyllä hieno fiilis, täytyy myöntää. Ihan huikeeta! Wooop! Qep sarjoja oli haussa tällä kertaa 60 ja 27 hyväksyttiin eli alle puolet. Aikamoista.
Niin mikä QEP?
Arvonimen myöntää Federation of European Photographers eli koko Euroopan kattava ammattivalokuvaajien kattojärjestö. Arvonimeä haetaan 12 tulostetun kuvan sarjalla, jotka 5 henkinen tuomaristo arvostelee. Näistä pitää saada minimissään 3 puoltavaa ääntä.
Fepin sivuilla lukee arvonimen kriteereistä näin:
To reach this level, a photographer must have excellent technical and artistic skills, the panel must have, besides technical talent a certain wow-factor that sets them apart from others.
Tämä minun projektini lähti liikkeelle viime keväänä kun huomasin Suomen Ammattivalokuvaajien face-ryhmästä ilmoituksen sparrausryhmästä, jossa siis tavoitteena oli lähteä hakemaan tätä QEP arvonimeä marraskuussa järjestettävässä hakutilaisuudessa. Kiitos tästä kuuluu Tiina Haringille, kuka tämän ryhmän pani alulle. Ilman Tiinaa en varmaankaan olisi lähtenyt koko projektia edes tekemään.
Tästä siis innostuneena tuli kutkuttava fiilis, että nyt tätä vois lähtee kokeilee. Samoihin aikoihin huomasin, että Taikella on auki haku työskentelyapurahasta syksylle ja siinä sit mietiskelin, että tässähän vois olla hieno projekti moiseen. Eihän siinä mitään menetä jos hakemuksen laittaa menemään. Korkeintaan tulee kielteinen päätös.
Siinä sitten kesän aikana sarja lähti muhimaan päässä ja aikalailla heti alkuun oli selvää, että genrenä on vauvat, koska niitähän mä oon koko urani kuvannut. Kesä meni nopeasti ja koitti elokuu. Siinä sitten alkoi koko projektin suuruus oikeasti valkenemaan ja aloin jo miettiä, että näinköhän tää kuitenkin jää tekemättä. Sitten yksi myöhäinen elokuun lopun ilta kilahti sähköpostiin viesti siitä Taiken apurahahakemuksesta. Työskentelyapuraha myönnetty!
Siinä vaiheessa ei enää tarvinnut arpoa, että tehdäkö vai ei. Tää tuntu selvästi merkiltä, että nyt kaikki peliin. Nyt lähdetään tekee 12 kuvan sarjaa ja tavoittelee QEP:tä.
Suunnitelma alkoi olla jo aikalailla selvä ja syksyn aikana siis tuumasta toimeen ja kuvaamaan. Aiemmin olin tehnyt vain yksittäisiä kisakuvia, mutta näin ison kokonaisuuden kasaaminen oli oikeasti iso projekti. Ja vaikka kokemus on opettanut, että siihen luovaan prosessiin kuuluu niin ylä kuin alamäet, niin tuli niitä epätoivon hetkiä, että ei tää tuu valmistumaan ja se mitä näin päässäni, niin ei aina sit toiminutkaan tai näyttänyt siltä miltä sen kuvittelin. Näissä ei kuitenkaan saa luovuttaa. On vaan puskettava eteenpäin ja löydettävä joku ratkaisu. Jollakin keinoin tän valmiiksi teen, vaikka ois tehny mieli välillä luovuttaa.
Noin reilu viikko ennen takarajaa, kiikutin postipaketin postiin. Silloin tuli iso helpotus. Nyt se on tehty, kaikkeni annoin ja tulee mitä on tullakseen. Enempään en ois pystynyt.
Arvostelupäivä koitti ja illalla sitten tuli jo viestiä, että sarja oli mennyt läpi! Tässä nyt vielä sulatellaan uutisia ja iloitaan suuresta onnistumisesta. Siis on tää niin huikeeta! Huuuh!
Tottakai mitä lämpimin kiitos kuuluu malleille ja heidän perheilleen. Sain ihanan innostuneista viestejä mun mallihakuihin ja yhteistyö oli oikein sujuvaa ja mukavaa.
Kiitos myös vielä Taiteen edistämiskeskukselle Taikelle, ilman apurahaa ei ois tullu valmista. Eikä mulla ois mitenkään ollut mahdollisuuksia lähteä tekemään mitään näin aikaa vievää.
Sarjan työnimenä kulki Our children will be next. Aihe painottui siis luontoon ja ajattelin, että on kiva itse rakentaa rekvisiittaa kuviin ja tykkään muutenkin näpertelystä. Jos sillä sarjalla ois joku syvempi sanoma, sellainen wow-efekti, niin se vois pärjätä myös paremmin. Kesän aikana törmäsin koko ajan uutisiin ilmaston muutoksesta, tulivuoren purkauksista ja mm. metsäpaloista, mitä täällä meillä Suomessakin, Kalajoella oli. Kaikista näistä maailmanlopun uutisista syntyi sitten ajatus siitä, että kuvissa olisi toisella puolella elävä luonto ja toisella puolella palanut ja kuollut luonto ja keskiössä seuraava sukupolvi. Minkälaisen tulevaisuuden me jätämme meidän lapsillemme?
Sarjan mukana lähti postiin seuraavanlainen alustus:
A choice
A choice is yours what kind of future lies ahead for our children. I don’t know if there’s just too many of us already on this earth and mother nature has its own plan but at least there’s little choices you can make everyday. My choice was to use hemp paper for these prints.
Tässä alla vielä sarjan kuvat.
Viimeisimmät kommentit