Hellou! Ihka ensimmäinen postaus, jaiks! Näin alkuun ajattelin ihan vain esitellä itseni. Olen siis Hanna, 33-vuotias valokuvaaja ja kohta 5v. tytön äiti. Olen kotoisin Kuopiosta ja muutaman muun kaupungin jälkeen elämä kuljetti Kempeleeseen. Suosin näköjään K:lla alkavia paikkakuntia. Täällä siis Kempeleessä pyöritän omaa yritystä ja eletään tavallista arkea avopuolisoni ( firman atk-tuki ja kehystäjä ) ja tyttöni kanssa.
No, miten minusta tuli valokuvaaja, WesArt tilauskuvaamon omistaja ja yrittäjä? Ajauduin näihin hommiin vähän vahingossa. Vai oliko se vääjäämätön kohtalo? Isäni on nimittäin yrittäjä, ollut sitä koko ikänsä. Hän ei ole ikinä ollut kenelläkään muulla töissä, joten sen puolesta yrittäjäksi ryhtyminen tuli vähän niinkuin luonnostaan, veren perintönä kenties.
Ihan ensimmäinen kipinä valokuvaukseen syntyi yläasteella, valinnaisella valokuvauksen kurssilla. Saatiin lainaksi koulun järjestelmäkamera ja yksi filmirulla. Sen sai kuvata täyteen ja kehittää kuvat itse koulun pimiössä. Se oli ihan huikeeta! Muistan vieläkin osan kuvista, mitä otin.. Kuvan, mun jo edesmenneestä mummostani ja sit oli jotain kuihtuneita kukkia ja kaktusta ainakin. Meillä on myös aina ollut kamera kotona, saatiin myös siskon kans oma jossakin vaiheessa kun kuvattiin vielä filmille. Äiti on myös aina kuvannut. Synttärit ja lomareissut ja ihan sitä arkeakin ja kerännyt omat albumit meille.. Ne albumit on mun suurimpia aarteita. Niissä kansissa on mun koko lapsuus ja elämä. Tältä pohjalta ajatus siitä, että valokuviin voi tallettaa oman elämän ja menneen, niin iskee lujaa. Valokuvat ovat muistoja, hetkiä joihin palata ja rakkautta kodin seinillä.
Valmistuin 2010 alkutalvesta mediatekniikan insinööriksi Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulusta. Tähän väliin täytyy todeta, että mediatekniikan koulutus oli kyllä näin jälkeenpäin ajatellen erinomainen pohja yrittäjyydelle. Muutaman kurssin verran meillä oli myös valokuvausta eli hyvän perustan ja teorian kamerasta opin koulussa. Tiesin, mikä on Rembrandt-valaistus tai miten valaistaan butterfly-valaistus. Koulutus sisälsi kuitenkin myös graafista suunnittelua, nettisivujen tekoa, lehden taittoa, videontekoa, 3d-mallinnusta jne.. Eli aikamoinen sekametelisoppa, mutta niin on yrittäjyyskin. Kaikkea olisi hyvä osata myös itse, ainakin vähän.
Valmistumisen jälkeen sain sitten syksyn tullen osa-aikaisia töitä pienestä yhden miehen valokuvaamosta ja niinhän siinä kävi, että seuraavana vuonna mulle tarjoutui tilaisuus ostaa yritys itselleni. (ja koska firman fyysinen sijainti oli talon pihalla olevassa erillisessä rakennuksessa, talokaupat ja uuden kodin osto tuli sit kylkiäisenä :D) Noh, nää on tällasia päätöksiä, elämän risteyskohtia, joita tulee eteen -once in a lifetime eli en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin tarttua tilaisuuteen ja jatkaa WesArtin tarinaa.. Arvaako muuten joku mistä WesArti nimi on peräisin? (Vinkki: edellisen omistajan nimestä.)
Tähän blogiin ajattelin tosiaan kirjoitella jotain itsestäni, mutta avata myös pienyrittäjän arkea ja valokuvaajan työtä. Mitä kaikkea muuta se on kuin vain sitä napin painamista 😉 Tervetuloa mukaan!